Nälän näivettämät aivot

Kerhossa ollaan nyt ulkoiltu joka päivä vaikka pakkaslukemat ovatkin olleet melko korkeita. Lapset rakastavat lumessa touhuamista ja koulun piha näyttää elävältä, kun koko meidän iso ryhmä peuhaa kuka missäkin. Aikuisten varpaat voi palella, mutta lapset ei tunnu palelevan yhtään. Niillä on varmaan jotain supervoimia? Toisaalta itsekin pysyy lämpinä, kun aina välillä ottaa kunnon spurttijuoksun tai hyppii vähän ympäri pihaa. Ulkona on ollut kiva olla vaikka vanhemmat lapsia hakiessaan huomauttaakin, että "Onpa sulla punanen nenä!!". Mitä siihen pitäis vastata? "Joo tiiän, oon toiselta ammatiltani petteri punakuono".

Istun taas jälleen kerran työpäivän jälkeen bussiin ja välittömästi lämpö alkaa vaikuttamaan tajuntaani. Sormia ja varpaita vähän kihelmöi ja nyt olen aivan varma, että olen punaisempi kuin yksikään kanssamatkustajistani. Lämpö alkaa leviämään kasvoihini ja muualle vartaloon ja yhtäkkiä silmäluomet alkavat painaa enemmän kuin tiiliskivet. Työkaverini tuli samalla bussilla vähän matkaa ja yritän vielä muodostaa järkeviä lauseita suustani. Kun hän jää, vajoan syvemmälle penkkiini ja tuijotan tyhjästi ikkunasta ulos.

Yhtäkkiä muistan, että piti käydä kaupassa vielä. Argh, pakko kai se on sinne vielä raahautua, kun huomenna on vielä iltatöitä ja sit en ainakaan jaksa. Painan vastahakoisesti nappia jäädäkseni aikaisemmalla pysäkillä, jotta voin tehdä ostokseni. Manaan jo valmiiksi kävelymatkaa kotiin, milloinkohan teleportti keksitään? Oon myös unelmoinu jo aika pitkään siitä et Hagrid ilmestyy mun ovelle ja kertoo, että olen velho. Sit voisin ilmiintyä joka paikkaan, kuin siistiä se olis!?

Olen siis väsynyt ja nälissäni eli ihanne tilanne käydä tekemässä ruokaostokset. Lappaan hevi osastolta koriini tomaatteja, appelsiineja ja mandariineja. Yritän löytää isoa pinaattipussia ja ärsyynnyn kun niitä ei olekaan kaupassa tänään, kuka oikeasti tekee yhtään mitään 70g pinaattipussilla? Otan kananmunat viereiseltä hyllyltä ja koitan miettiä nälän näivettämillä aivoillani mitä kotoa puuttui, miksi tulin tänne kauppaan? Ainiin hunaja ja riisikakut, perusmeiningit. Koska olen urhoollisesti roudannut itseni kauppaan olen ansainnut jotakin hyvää ja kävelen automaattisesti siihen pahamaineiseen sokerivälikköön, joka on parhaimmalla paikalla kassojen edessä. Katselen kaihoisasti suklaalevyjä ja koitan löytää sieltä välistä jotakin sokeritonta. Tilanne näyttää toivottomalta ja löydän ainoastaan 2 sokeritonta suklaata, jotka molemmat on makeutettu maltitolilla. Koska en tiedä mitä maltitoli on ja en halua syödä mitään sellaista mistä en tiedä niin laitan ne lyötynä takaisin hyllyyn ja kävelen harmistuneena kassalle.

Pääsin vihdoin kotiin koettelemuksistani ja lämmitin ison lautasellisen eilistä ruokaa itselleni. Maistuu ihanalta ja ruoka lämmittää ja lepyttää välittömästi herkkuja himoavan pääni. Mitäköhän oikeasti kuvittelin löytäväni karkkihyllyltä? Ajattelinko muka nappaavani sieltä mukaan kaikista parhaat sokerittomat herkut? Ja sitten vielä ihan oikeasti harmittelen sitä ettei löytynyt? Välillä sitä ei vaan voi ymmärtää omaa toimintaansa.