Himo

Teksteistäni saattaa jo huomata, että en lähtenyt tähän projektiin pohjalta en mä ennenkään syönyt paljon sokeria vaan enemmänkin päinvastoin. Perusasiat ovat jo aika pitkään olleet kunnossa, mutta olen toivottoman itsekuriton yleensä jos tarjolla on jotain sokerisia herkkuja. Viikonloppuun on ehdottomasti kuulunut jotain hyvää, sillä pitäähän nyt jotenkin rentoutua. Varsinkin viime vuoden sadan päivän tipattoman aikana koin, että kun en edes juo niin saanhan nyt syödä karkkeja. Ja täytyy kyllä myöntää, että olen niistä kaikista karkeista nauttinut kovasti. Viime vuoden projektina oli myös opetellä syömään enemmän ja paremmin kunnon ruokaa, eikä varsinkaan korvata ruokaa herkuilla. Onnistuin tässä vaihtelevalla menestyksellä ja karkkien syöminen vähentyi hieman.

Viime viikonloppuna minuun iski ihan älytön metrilakuhimo. Siis ei mikään sellainen vähän tekis mieli himo vaan ihan oikea iso kaipaus metrilakuja kohtaan. Tiedättehän sen, kun jokainen ajatus tuntuu lipuvan metrilakuihin ja on varma, että juuri sillä hetkellä ne voisivat jollain tavalla tuoda valaistuksen elämääsi. Metrilakut voisivat pelastaa elämäsi kaikelta kurjuudelta ja muutenkin tehdä sinusta ihmisenä vahvemman. Minusta kerta kaikkiaan tuntui, että metrilakuja on saatava. Pakko.

Noniin, ensimmäinen kohtaaminen himojeni kanssa. Olen sellainenkin himoitsija, että kun tällä kertaa kyseessä oli metrilaku, ostaisin sen ja huomenna voisin laittaa edelliseen kappaleeseen ihan minkä vaan toisen herkun, mikä nyt mieleen sattuisi juolahtamaan. Nyt kuitenkin tiesin, että tällä kertaa en vain saa sortua himoni kanssa vaan oli kestettävä. Ärsytti vähän ja taisin tiuskaista miehellekin.

- Ärsyttää kun en saa metrilakua!!! Ihan tyhmä projekti.. Siis mä en todellakaan jaksa jos tää on joka päivä tällasta.
- Mm niin..

Mies vaan mumisee vieressä. Siis ei se nyt yhtään tajuu kuin mun tekee mieli lakuja.

Purin kuitenkin hammasta, avauduin vielä parille kaverille asiasta ja menin nukkumaan ilman yhtäkään metrilakua. Seuraavana päivänä koko himo oli kuitenkin kadoksissa ja tuntui ihan oudolta, että olin halunnut jotain niin kovasti. Vanhat toimintamallini viikonlopun herkkujen suhteen ovat vain tainneet juurtua niin syvälle, että alan käyttäytymään yhtä hyvin kuin pikkulapset, jotka eivät saa kaupasta haluamaansa lelua. Tiedän, että sokeri aiheuttaa riippuvuutta ja tuollainen sortuminen voisi helposti viedä tuohon himojen kierteeseen -ainakin minun kohdallani. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kunnon himoni projektin aloittamisen jälkeen ja ehkä sen voi yhdistää loman loppumiseen, arkeen palaamiseen ja ensimmäiseen viikonloppuun. Suurimmat sokerinkulutukseni liittyvät varmasti erilaisiin tilanteisiin, joissa koen sitä ansaitsevani. Voin siis arvella, että tämä ei tule olemaan myöskään viimeinen himo tämän sadan päivän aikana. Milloinkohan niistä himoista pääsee kokonaan eroon?