Lyhyt sokerihistoriani osa 2/3

Tästä pääset lukemaan osan 1

Ala-asteen lopulla näin bring it on -anna palaa elokuvan ja harrastukseni vaihtui salamannopeasti kilpacheerleadingiin. Ihailin cheerleadereiden kykyä saada ihmiset lentämään. Vaikka olin harrastanut jo lähes kuusi vuotta jalkapalloa, olin kankea ja akrobatiaa tehdessä tunsin itseni varsinaisen kömpelöksi pyörähtäessäni kuperkeikankin kyljelleen. Teini Siiri oli epävarma ja eksyksissä ja aloitin ensimmäisen herkkulakkoni, sekä säännölliset juoksulenkkini, joista opin nauttimaan. Tuomitsin kovaan ääneen muiden karkit, tottakai, koska himoitsin niitä ja ärsytti, kun kaveri söi vieressä. Tai tuomitsin siihen asti kunnes herkkulakkoni loppui, jonka jälkeen vaadin päästä osingoille. Paino tippui normaalilukemiin ja syöksyin suoraa päätä karkkikauppaan jokaisten cheerharkkojen jälkeen.

Valmennusparini ja ihana cheerystäväni

Sokeri tuntui antavan energiaa enemmän kuin tavallinen kunnon ruoka. Korvasin mielelläni aterian irtokarkeilla enkä sen enempää miettinyt sen vaikutuksia mihinkään. Liikuin niin paljon ja olin kasvuiässä, että sain syödä "mitä vain". Ylä-asteesta lukioon päiväni koostui helposti siitä, että juoksin aamu kahdeksasta ilta yhteentoista koulussa ja kaikissa harrastuksissani. Ensin kouluun sieltä suoraan vetämään kerhoa, josta suoraan valmentamaan, jonka jälkeen vielä omiin treeneihin. Välipalaksi sopi mainiosti pari fazerin marjapiirakkaa, suklaapatukka ja roiskeläppä. Välillä haluttiin olla kavereiden kanssa terveellisiä ja ostettiin raejuustoa ja tonnikalaa. Olin väsynyt ja nukahdin poikkeuksetta busseihin ja koulun pulpettiin. Aamulla heräsin 5 minuuttia ennen lähtöä ja poljin suoraan sängystä kouluun. Tykkäsin kaikesta mitä tein ja kotona tehtiin selväksi, että on oma valintani juosta paikasta toiseen. Taaksepäin katsoessa en ihmettele yhtään, että jäin tällaiseksi tapiksi joka olen (pyöristettynä ylöspäin 160cm).

Nämä kaikki kuvat ovat mistäs muualtakaan kuin parhaimpien teinivuosien tyyssijasta irc-galleriasta.

Puolmaratonille lähdössä

Lukion lopulla aloitin kuitenkin uudestaan herkkulakon, sillä aloin huomioimaan itsekin suurta sokerin kulutustani. Kiinnostuin ravitsemuksesta ja syvennyin muutenkin lukemaan kaikki terveysuutiset ja -lehdet, jotka sain käsiini. Kirjoitin terveystiedosta E:n oikeastaan lähestulkoon lukematta kurssikirjoja. Herkkulakkoni rakoili kuitenkin usein. Rakastin sokerisia herkkuja ja kaikenvärisiä irtokarkkeja. Keräsin pinkillä kauhalla paperiseen pussiin suklaakonvehteja, happamia renkaita ja salmiakkikalloja. Muutin 17 vuotiaana lukion viimeisellä ensimmäiseen yksiööni ja aloitin valmistautumisen kevään pääsykokeita varten. Tämä tietysti oikeutti minut syömään suklaata, sekä juomaan moccachinoa ja chocochinoa lukemisen ja harjoittelun ohessa, eihän sitä nyt muuten jaksa! Tavoitteena oli päästä opiskelemaan liikuntaa. Vierumäelle tai Jyväskylään. Akateemiset lahjani eivät vieneet minua pitkälle, mutta ohjauskokemukseni, innokkuuteni ja liikunnallinen taustani avasivat ovet Vierumäelle ammattikorkeaan. Wau! Musta tulee korkeestikoulutettu! Sen kunniaksi juotiin kaverin kanssa viinipullo ja avatiin karkkipussi samalla, kun heitettiin mun sänky ikkunasta ulos. Welcome new life, here I come!