Synninpäästö ja kapinaa

Tänään, kun minulta kysyttiin miten sokerittomani etenee, minua hiukan kirvelsi vastata kysymykseen. Tunsin pientä syyllisyyttä ja olen tuntenut eilisestä lähtien. Tein eilen nimittäin tokan mokani ja vielä tarkoituksella.

Tämä viikko on ollut hiukan raskas, sillä sairastuin alkuviikosta flunssaan. Olen suhtautunut räkäiseen ystävääni melko lempeästi, sillä syksyn jatkuvan sairastelun aikana ehdin jo keksiä vapaa-ajalleni muutakin tekemistä kuin urheilua. Harmittaahan se kuitenkin vähän etten pääse mittelemään voimiani kiipeilyseinällä tai testaamaan taitavuuttani akrobatiaa tehdessä. Sen lisäksi työkaverini on myös flunssainen ja toinen on kuumeessa ollut sairaslomalla koko viikon. Oma flunssani on kuitenkin ollut sen verran kevyt, että pystyin töihin, mutta pakko myöntää, että se on kuormittanut selvästi tavallista enemmän. Olen pitänyt positiivista mieltä kiittelemällä  kroppaani siitä, että se pystyi olemaan jo kolme viikkoa terveenä, mikä onkin tämän lukuvuoden ennätys ja liikunnallisesti parhaat kolme viikkoa pitkään aikaan. Olen siis ihan positiivisella mielellä kaikesta huolimatta, mutta eilen kaipasin jotain ekstraherkkua tämän flunssakauden keskelle.

Menin siis töistä suoraan kauppaan ja kiertelin hyllyjä siinä toivossa, että kaiken sen roskan keskeltä löytyisi jotakin uutuusherkkua, minkä voisin viedä kotiini. Olen jo tovin haaveillut jostakin leivän korvikkeesta, sillä riisikakut meinaavat välillä pursua korvista. Kävelin siis näkkileipähyllylle ja katsoin kaihoisasti vaihtoehtoja. Takkuilevaan mahaani en vieläkään uskalla laittaa hapankorppuja tai tavallista näkkileipää ja kaikissa gluteenittomissa on sokeria. Yhtäkkiä silmäni suuntautuivat kuitenkin ylähyllylle, jossa näin runsaasti siemenillä höystettyä leipästä ja paketissa lukee gluteeniton kaura! Vilkaisen nopesti ainesosaluetteloa ja hyväksyin sen huomatessani, että ei yhtään e-koodia ja lista oli melko lyhyt. Wipii, paketin päällä lukee vielä gourmet, ei voi siis mennä vikaan vaikka parinsadan gramman näkkileivät maksaakin 5 euroa. Nappasin koriin vielä pari purkkia kikherneitä ja näin jo silmissäni ihanan hummuksella ja juustolla höystetyn gourmet näkkileivän. Jesjesjes äkkiä kotiin.

Kotona valmistelin hummuksen ja pistin varsinaisen ruoan lohta ja bataattia uuniin tekeytymään. Taiteilin leivälle hyvän kasan hummusta ja juustoa ja kihertelin jo hiukan onnellisena siitä, että löysin vihdoin jotakin muuta kuin riisikakkuja syötäväksi. Lueskelin vielä kerran siinä sivussa paketin tuoteselostetta, kunnes silmiini osui: ruokosokeri. Koko ajatus täydellisestä leivästä valui tuon sanan mukana taas jonnekin saavuttamattomiin. En voinut uskoa, etten huomannut sitä jo kaupassa! Perkeleen leipä maksoi 5 euroa! Tutkailin ravintoainejakaumaa ja sain selville, että sokeria oli sadassa grammassa 2 grammaa. Mietiskelin hetken. Olin yksin kotona. Mitä väliä ja haukkasin palasen! Haukkasin toisenkin, kolmannen ja ahmaisin koko leivän! Muahah tunsin itseni kapinalliseksi ja vähän kovikseksi, kun noin vain menin rikkomaan omia sääntöjäni.

Tämän jälkeen mies tuli kotiin ja minun oli heti pakko tunnustaa sille. Puolustelin tekoani kalliilla hinnalla ja sillä, että sokeria oli niin vähän. Viinipulloissa noin pientä sokerimäärää ei edes tarvitse ilmoittaa! Vakuuttelin itselleni etten ole pilannut mitään, mutta pakko myöntää, etten syö niitä leipiä ihan puhataalla omalla tunnolla. Tänään kerroin tästä työkaverilleni ja heitin, et eihän se ole niin vakavaa. Vastaus oli, että ei olekaan, take it easy. Aion omaksua tämän rennon asenteen ja syödä koko viiden euron paketin sen enempää miettimättä. En kuitenkaan tämän projektin aikana osta niitä enää uudestaan. Olen siis tehnyt syntiä ja tulen vielä tekemäänkin, tämä tunnustus saa luvan heittää sen harteiltani.