Avantojöröttäjät

Tämä on se viikko mistä mulle on lapset töissä jo pitkään toitottanut: "Me mennään Espanjaan ja siellä on uima-allas ja aurinko!". "Mepä mennäänki Leville ja päästään siellä poreammeeseen!" Joku lapsista oli sitä mieltä, että heidän perheensä käy varmaan mummia näkemässä, italiassa, espanjassa, laivalla ja laskettelemassa. Aikamoinen aktiivilomailija, vaikka mukana saattoi toki olla hiukkasen satua. Mut kenenpä jutuissa ei olisi.

Lapset katto mua vähän kummissaan, kun mä sanoin meneväni metsään telttailemaan. Taivaalta on satanut kiitettävästi loskaa ja silti mä haluaisin päästä kuuntelemaan puiden huminaa ja nuotion rätinää. Viikonlopun molemmat päivät meni kiipeillessä ja sitten se iski: kiipeilykuume. Niin kävi miehellekin ja muutimmekin suunnitelmamme rinkkojen pakkaamisesta täydelliseen palautumiseen, jotta tiistaina kiipeilyt taas onnistuisi. Suuntasimme siis maanantai iltana askelemme avantoon ja savusaunaan, jonka lisäksi nappailimme magnesiumia vähän pitkin päivää. Avanto ja sauna kuusijärven rauhoittavassa ympäristössä oli kyllä hyvä aloitus lomalle, vaikka ei puiden katveeseen yöksi jäätykään. Olin rohkea ja pulahdin avantoon ihan kunnolla ainakin kolme kertaa! En tosin mitään verrattuna niihin avantoveteraaneihin, jotka naama coolina kävelee ilmekään värähtämättä hitaasti kaulaa myöten kylmään veteen ja jöröttää sitten siellä parisen minuuttia kuin se ei olisi mitään. Mä kattelin niitä tyyppejä vähän hämmentyneenä ja irvistäen astuin portaat alas veteen ja liuvuin uinti asentoon -nopea käännös- ja hätääntynyt räpistely takaisin laiturille. Pikainen kipitys takaisin saunan lämpöön, jossa suunnittelin jo seuraavan päivän kiipeilyjä.

Valitettavasti kaikista toimista huolimatta heräsin aamulla jumisena ja väsyneenä. Lähdimme silti kiipeilemään, koska niin oli päätetty ja sinä päivänä ei jotenkin ollut sellanen nuori ja spontaaninen olo vaan halusin turvautua suunnitelmiin ja tuttuun paikkaan. Kiipeilyt sujui ihan ok, ei kuitenkaan niin hyvin kuin olisin toivonut, koska koko ajan väsytti. Väänsin siinä sitten yhtä reittiä, jossa tuli aika paljon painetta vasemmalle kädelle ja yhtäkkiä kipu lävisti koko kämmenen ja kun tipuin patjalle, muistin viikonloppuna tunteneeni samassa kohtaa hiukan kipua. Great. Koitin ottaa kahvasta kiinni ja sekin sattui aika tavalla. Pidin vähän taukoa ja pystyin vielä vähän kiipeämään, mutta lopulta päätin vain jättää treenin siihen ja säästää kättä. Nyt kättä vähän tunnusteltuani tapahtuman jälkeen se tuntuu vähän siltä, että parin sormen jänteet voi olla venähtäneinä. Käsi kuitenkin toimii ihan hyvin, sen käyttäminen vain nyt hiukan sattuu.

Tämän kiipeilypalautumisspektaakkelin takia metsäreissu meni siis hiukan mönkään. Vaikka kuinka olisin halunnut päästä testailemaan uutta telttaa niin kaikesta epäonnesta huolimatta olen ollut tyytyväinen loman aloitukseemme. Loma jatkuu huomisesta lähtien parilla yöllä fiinisti kylpylöiden ja hotellissa nukkuen. Luulis sen jos minkä parantavan käsivamman ja muutkin ruhjeet. Alkuvuoden olen myös tainnut kerätä jonkinmoista henkistä kuormaa mukanani väsymyksestä päätellen. Jospa siellä nukkuisin senkin pois.

Olen huomannut, että varsinkin tällaisissa tilanteissa kaipaisin vähän karkkia. Ihan kuin se jotenkin voisi lohduttaa jos voisin pyöritellä salmiakkia kielen ympäri. Siskon kysyessä miten sokeriton sujuu, vastasin totuudenmukaisesti hyvin, mutta hiukan hammastapurren. Olen siis edelleen pysynyt siitä erossa vaikkakin vähän turhautuneena taas huomannut miljoona tuotetta joita en voi syödä niiden sokeripitoisuutensa takia. Olen nimittäin ollut nyt sen verran menossa, että minun on tarvinnut ostaa kaupasta evästä on the go. Voin kertoa, että on olemassa hyvin vähän valmisruokia, jotka eivät sisältäisi lisättyä sokeria tai dekstroosia, glukoosia tms. Jopa mun nopeen elämän lempparit kalapullat sisältää sokeria. Kyllähän niitä vaihtoehtoja löytyy, kun vain jaksaa etsiä enkä vieläkään ole nääntynyt nälkään vaikka kalapullat ovatkin jääneet hyllyyn. Oikeastaan tämä projekti saa minut jatkuvasti tekemään parempia valintoja tahtomattanikin. Ja se tuntuu hyvältä ja tekee paremman mielen vaikka välillä jörötänkin.